torstai 12. syyskuuta 2013

Coton de tulearin esittäminen omasta näkökulmastani

Aika rientää, eikä postauksiakaan ole näkynyt. Nyt olisi kuitenkin vuorossa teksti, jonka väsäsin loppukesästä muutamaa päivää ennen Suomen Coton de tulear ry:n jäsenlehden deadlinea, lehden junnupalstaa varten. Ylläpidän siis junnupalstaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä Cotonit jäsenlehdessä. Vuoden kolmanteen lehteen aiheeksi keksin kirjoittaa Coton de tulearin esittämisestä omasta näkökulmastani, jonka julkaisen nyt myös täällä blogissa.
Niin kommenttia kuin sähköpostia saa laittaa, mikäli tulee mitä vaan kysyttävää. Otan mielelläni vastaan myös kommentteja koskien tekstiä, sekä aiheideoita seuraavaa lehteä varten!

Coton de tulearin esittäminen omasta näkökulmastani


Värikästä syksyä kaikille lukijoille!

Lämmin kesä on takana ja syksyiset harrastukset koiriemme parissa odottavat innokkaita osallistujia.
Kirjoitin aikaisemmissa numeroissa koirien esittämiseen liittyvistä seikoista, junior handler lajista sekä nuorten mahdollisuuksista harrastaa koiratoiminnan parissa. Ajattelin tässä numerossa tuoda esille nimenomaan oman rotumme, Coton de Tulearin esittämisestä omasta näkökulmastani niin aloittelijoille kuin konkareillekin. Tiedätte ehkä että koiran tassut kuuluu olla oikeaan kohtaan aseteltu, turkki hyvin kammattu ja häntä alhaalla seistessä. Mutta oletteko koskaan miettineet, miksi rotumme kuuluu esittää juuri tällä tavalla, ja miten virheellinen esittäminen näkyy koiraa arvosteltaessa?



Ulkomuototuomarit näkevät arvosteltaessa koirat eri tavalla kuin aloittelevampi harrastaja. Tuomarit tutkivat koiran mittasuhteita, rakenteen tasapainoa ja laajasti sanottuna yksilön elinmahdollisuuksia, joita ei aloittelevan harrastajan tule pohtineeksi. Tuomarin tunnustellessa koiraa, virheellinen tai koiran mittasuhteille sopimaton asettelu ei ole eduksi koiran parhaimpien puolien esille tuomiseen.

Esitettävälle koiralle rodun ominainen asettelu on tärkeää, sillä tällöin koira tuo esille tärkeimpiä puoliaan. Hyvän etuosan omaavaan koiraan ei synny ryhtiä, jos etujalat eivät ole vierekkäin samassa linjassa luonnollisesti rungon alla. Sen sijaan cottonin takajalkojen ollessa eri linjassa, ei myöskään selkälinja esiinny niin vahvan kaarevana, kun kuuluisi. Esittäjän on tärkeää ymmärtää asettelemisen syyt ja seuraukset, miksi mikäkin asetellaan juuri tietyllä tavalla ja missä kohtaa koiraa se tulee ilmi.



Koiralla, joka ei omaa luontaista ryhtiä voi ryhdin saada nostamalla hihnaa kaulassa. Yksinkertaisesti sanottuna ja mitään virheitä peittelemättömänä, etujalkojen ja takajalkojen on oltava tasassa vierekkäisen jalan kanssa ja jalat tulee asetella oikeaan kohtaan suhteessa runkoon. Cottonin häntä lasketaan seisottaessa alas selän jatkeeksi, jotta ylälinjan selkäkaari näkyy. Liikkeessä hännän kuuluisi itsestään nousta selän päälle. Pyrkiessäsi täydellisyyteen, muista tarkistaa että korvat ovat oikein päin, karvat poissa suusta sekä tietysti turkki aisoissa.

Koiran kehään tuomiseen kuuluu luonnollisesti koiran oikeanlainen kunnostaminen näyttelyyn. Coton de tulearin turkin kunnostus ennen näyttelyä on välttämätöntä, koska turkki on yksi rodun tärkeimmistä ominaisuuksista. Turkin hoidossa on moninaisia niksejä, riippuen koiran turkin laadusta. Turkkia on syytä muotoilla esimerkiksi, jos oikeanlainen kohoava vatsaviiva onkin kasvattanut turkin niin, että alalinja näyttää suoralta kuten silloin, kun karvat kasvavat maahan asti. Koiran tassukarvoja on myös syytä muotoilla siisteiksi.

Cottonin oikeanlaiseen kampaukseen kuuluu tehdä jakaus koiran niskaharjanteesta säkään saakka, kun taas loppuselän karvat harjataan taakse. Taakse harjattu turkki muodostaa pienen kaarteen selkään hännän ollessa alhaalla, jolloin turkin kampaus vahvistaa rotutyyppistä kaarevaa selkälinjaa. Pään karvat on hyvä kammata avonaisena taikka tupeerattuina taakse, ja muistaa tarkistaa liikkeelle lähtiessä, ettei karvat ole silmillä. Lukuun ottamatta edellä mainituista alueista karvat kammataan pääosin alas.

Koiran esittäminen koostuu monista pienistä seikoista. Hyvä esittäjä osaa nähdä koiran kokonaisuudessaan ja laatia sille tietylle yksilölle juuri oikeanlainen esittämistapa. Vähemmän rodunmukaisessa koirassa voi yrittää välttää tuomasta esille koiran virheitä yhtä vahvasti, mutta tuomarin tunnusteltaessa tarkasti on vaikeaa piilottaa mitään koirasta. Esittämisessä on monia niksejä, mainittakoon huonojen takakulmauksien, huonon etuosan, ulkonevien etujalkojen, koiran ryhdin ja liian suoran selän parantaminen vähemmän tuomarin silmään pistäväksi.



Aiemmin mainitsin kuinka koiran jalkojen on oltavan samassa linjassa toistensa kanssa, oikein aseteltuina. Huonoa etuosaa voi kuitenkin parantaa sivuprofiilista nähden. Asettamalla tuomarinpuoleinen etujalka taaempaa etujalkaa enemmän rungon alle, jolloin koiran jalat eivät ole enää samassa linjassa. Tällöin koiran paino ei ole tasapainossa, mutta koiran etuosan paino siirtyy sille puolelle, jonka jalka on enemmän koiran rungon alla. Tällöin rintakehä ja etuosa korostuvat vahvempana. Tässä tapauksessa koiralla ei ehkä ole yhtä hyvää ryhtiä, mutta sitäkin tärkeämpi etuosa näyttäytyy parempana. Ymmärrettäväähän se on, ettei koira seiso luonnollisesti tässä tapauksessa, mutta esittäjä tuo koiran huonot puolet esille parempana kuin mitä ne ovat. Esittämisessä on kyse taidosta osata nähdä mitkä ovat tärkeitä ominaisuuksia rodussa, mitä korostaa ja mitä vähemmän huomioida, sekä mitkä ovat kyseisen koiran rakenteen heikot ja mitkä hyvät puolet. Kaikki tämä koostuu siitä, että ymmärtää asettelemisen syyt ja seuraukset.

Mutta eihän turkin alle näe seisooko koira virheellisesti taikka onko se huonoja mittasuhteita omaava yksilö? Tai, kuten onko sen selkälinja suora vai kaareva? Sillä karvallahan voi huijata tuomaria? Näinhän se on, mutta vain tuomarin katsoessa. Tuomarin tunnustellessa vapaasti koiraa, hyvä tuomari pystyy tuntemaan miten koira on rakentunut turkista huolimatta. Tuomarin itse halutessa asetella koira uudella tavalla seisomaan, on tällöin vaikeaa yrittää piilottaa mitään virheitä, kuten esimerkiksi etuosan parantaminen etujalkojen aseteltuna eri kohtiin. Tuomarin siirtäessä etujalat takaisin samaan linjaan, etuosa on taas niin, miten se on koiralla luonnollisesti.



Esittäminen muuttuu luonnollisemmaksi mitä enemmän koiraa esittää. Sitä paremmin muistaa kaikki maailman niksit saadakseen koirasta parhaimman rotutyypin esille. Perään antamattomalla ja lempeällä päättäväisyydellä sekä uutteralla yhteistyöllä koiran kanssa, on hyvät edellytykset ihailtavaan esittämiseen. Yksinkertaisimmillaan koiran esittäminen ei ole vaikeaa, mutta parhaimmillaan se vaatii paljon työskentelyä ja keskittymistä.

Antoisia kehähetkiä sinulle ja koirallesi!


Sofia
sofia_snellman@hotmail.com